Mitä on agility

Agility on hevosten esteratsastuksesta Englannissa kehitetty koirien harrastus- ja kilpailulaji. Agility tarkoittaa ketteryyttä. Suomeen laji rantautui –80-luvulla. Harrastajamäärät ovat olleet viime vuosina kovasti nousussa, eikä syyttä, onhan agility ennenkaikkea hauskaa niin koirille kuin ohjaajillekkin!

Agilityssä koirat jaetaan kokonsa mukaan kolmeen eri säkäluokkaan, minikoiriin (säkäkorkeus alle 35 cm), midikoiriin (säkäkorkeus vähintään 35 cm, mutta alle 43 cm) sekä maxikoiriin, (säkäkorkeus vähintään 43 cm). Esteiden hyppykorkeudet luonnollisesti ovat erilaiset eri säkäryhmissä oleville koirille eli maxikoirat hyppäävät kaikkein korkeimmat hypyt.

Agilityssä on hypättäviä esteitä (aidat, muuri, rengas pituuseste). Agilityssä on myös kiivettäviä eli kontaktipintaesteitä (puomi, A-este ja keinu), joita suoritettaessa koiran tassuista vähintään yhden on osuttava ns. kontaktipinnalle niin ylösmentäessä, kuin alastultaessa. Esteisiin kuuluvat vielä pussi, putket, pujottelueste ja pöytä (jossa koiran on oltava vähintään 5 sekunnin ajan, asento vapaa).

Agilityssä kilpaillaan kolmessa eri tasoluokassa; kilpaileminen aloitetaan 1-luokasta ja kun koira saavuttaa kolme kertaa 0 –virhepisteen tuloksen (vähintään kahdelta eri tuomarilta), koira siirtyy kilpailemaan 2-luokassa. Yksi tuloksista voi olla ns. hyppyradalta (hyppyrata = kilpailurata, josta puuttuvat kontaktiesteet). 2-luokassa koiran täyty suorittaa kilpailurata kolme kertaa täysin virheettömästi (0-tulos) sijoittuen lisäksi kolmen parhaan joukkoon siirtyäkseen kilpailemaan agilityn ”kuninkuusluokassa” eli 3-luokassa. Yksi tuloksista voi myös olla ns. hyppyradalta. Agilityssä kilpailevan koiran tlee olla tunnistusmerkitty joko tatuoinnilla tai mikrosirulla. Myös sekarotuiset (eli x-rotuiset) koirat voivat kilpailla agilityssä, kunhan ne vain ovat rekisteröityjä.

Kutakin kilpailua varten tuomari laatii radan erikseen. Kullekkin radalle tuomari määrittelee ihanneajan, jonka puitteissa rata tulisi suorittaa. Ihanneajan ylityksestä sakotetaan virhepistein. Myös radalla tapahtuvista virhepisteistä tuomari antaa kilpailijalle virhepisteitä. Tällaisia virheitä ovat mm. riman pudotus, pujottelukepin ohitus ja kieltovirheet.

Kilpaili tai ei, agility on hauska harrastus yhdessä koiran kanssa!

Mitä tulisi tietää ennen agilityn alkeiskurssia

Agility on tarkoitettu ihan kaikille ja kaikenkokoisille koirille. Koirien ikäraja alkeiskurssille pienillä roduilla on 12 kk ja isoilla roduilla mielellään hieman yli vuosi. Ohjaajille ei ole ikärajaa, mutta yleensä ohjaajat ovat vähintään 10 v.

Koiralla tulisi olla hallussaan ns. perustottelevaisuus jo ennen kurssia. Siksi olisikin tärkeää ennen agilityyn hakeutumista käydä ensin tottelevaisuusharjoituksissa, jos ohjaajalla ei ole ennestään tietotaitoa koiran perukouluttamiseen. Perustottelevaisuudella tarkoitetaan tässä sitä, että koira osaa muutaman perusliikkeen, eli istumisen, paikallaolon ja erityisesti luoksetulon. Lisäksi ohjaajan ja koiran suhde tulisi olla mahdollisismman hyvä. Tällä tähdätään siihen, että koria olisi mahdollisimman kiinnostunut ohjaajastaan, vaikka paikalla on muitakin koiria. Agilityssä koirat ovat suoritusvuorollaan irti (heti alkuharjoittelun jälkeen), joten niiden tulisi oppia keskittymään ennen kaikkea ohjaajan kanssa työskentelyyn. Paikallaolo taas tarkoittaa sitä, että koiralle annetaan vaikkapa ”istu”-käsky ja koira jää kyseiseen asentoon odottamaan ohjaajan antamaa lupaa liikkua, vaikka ohjaaja poistuisi muutaman metrin päähän. Jos koira osaa vieläkin enemmän tottelevaisuusliikkeitä, siitä ei toki ole haittaa.

Koiran tulisi olla myös luoksepäästävä, koska kouluttaja auttaa alkuharjoittelussa. Jos näin ei ole, olisi treeneissä aluksi hyvä olla mukana koiralle tuttu avustaja ohjaajan lisäksi, kunnes koira oppii esteet.

Ennen agilityn alkeiskurssia pidetään ”agitottikset”. Siellä tarkistetaan, että perusteet ovat kunnossa ja myös opetetaan kuinka paikallaoloa ja luoksetuloa voi opettaa koiralle – agilityä ei ole ilman tottelevaisuutta.